Tähän ohjekirjaan on kirjoitettu muutamia hyviä ohjeita ja tietoja sellaiselle henkilölle, joka on päättänyt hankkia perheeseensä amerikanpitbullterrieri-rotuisen koiran. Oma aktiivisuus koiran hankinnassa on tärkeätä. Aktiivisuus ei useinkaan vaadi muuta kuin tarttumista puhelimeen ja siten ottaa asioista selvää. Pienellä vaivannäöllä voi säästyä suurelta harmilta.

Esitteen tarkoitus ei ole olla saarnaava tai lukijaa aliarvioiva vaan sen tarkoitus on antaa hyvä lähtökohta koiran hankintaa harkitsevan tulevalle tiedonhankinnalle.

1. Koiran hankinta yleensä

 
1. Koiran omistaminen on kivaa. Koiran kanssa löytyy aina tekemistä ja koirasta on paljon seuraa ja sen kanssa keksii kaikenlaista puuhaa. Nykypäivänä on koiranomistajalle tarjolla paljon harrastuksia, joita voi toteuttaa nelijalkaisen kaverinsa kanssa. Joitakin koirarotuja ei suositella ensimmäiseksi koiraksi mikä antaa sellaisen kuvan kuin olisi olemassa koirarotuja, jotka sopisivat erinomaisen hyvin jonkinlaisiksi harjoittelukoiriksi. Näin asia ei tietenkään ole, oli koirarotu mikä tahansa niin sen hankintaan on suhtauduttava tietyllä vakavuudella.

 
2. Huonot puolet. Koiraa harkitsevan on hyvä selvittää itselleen kaikki ne hyvät ja huonot puolet mitä koiran omistamiseen liittyy. Valtaosa koiranomistajista katsoo hyviä puolia olevan reippaasti huonoja puolia enemmän. On kuitenkin paljon tapauksia, joissa koiran pitäminen on osoittautunut ylivoimaisen raskaaksi. Ei ole myöskään harvinaista, että koirasta muodostuu perheelle taakka - koirasta ei hankkiuduta eroon, mutta siitä ei erityisesti pidetä myöskään huolta. Koiran omistamiseen liittyy paljon sellaista mikä ei tule ilmi kun näkee jonkun toisen omistuksessa olevan lemmikin. Koiran omistaminen on sitovaa. Hankittu eläin on olemassa joka päivä seuraavat kymmenen vuotta ja sille on aina keksittävä hoitopaikka kun lähtee esimerkiksi viikonlopuksi reissuun.

On hyvä selvittää ja vakuuttua siitä, että on riittävästi aikaa ja innostusta hoitaa koiraa kun sen kerran on hankkinut.
 
3. Koiran aiheuttamat kulut. Koiran ruokkimiseen kuluu tietysti rahaa, mutta vuotuisiin kuluihin on laskettava myös koiravero (n. 300 mk/vuosi pääkaupunkiseudulla), rokotukset (n. 200 mk/vuosi), satunnaiset eläinlääkärikäynnit (jokainen koira joutuu käymään aina joskus eläinlääkärillä), koiratarvikkeet. Jos koiralle hankkii vakuutuksen, niin riippuen vakuutuksen tarjoajasta kattaa vakuutus yleensä osan em. kuluista. Koira ei yleensä muodosta merkittävää taloudellista rasitetta.

 
4. Koirarodun valinta. Kun valitsee itselleen uutta koiraa on hyvä miettiä minkä rotuinen koira parhaiten sopeutuu siihen toimintaan, joka muodostuu omasta arjesta ja harrastuksesta. Hyvät lähtökohdat valinnalle ovat sellaiset kuin koko, aktiivisuus (tämä voi olla harhaanjohtavaa, kaikki rodut tuntuvat olevan vähintään yhtä aktiivisia kuin omistaja), jne. Parhaan kuvan rodusta saa kun pääsee tapaamaan kyseisen rodun edustajia paikan päälle. Tämä järjestyy usein kun ottaa rodun kanssa tekemisissä olevaan yhdistykseen (pitbullien kyseessä ollessa, ota yhteyttä SATHY ry.hyn).


 
 
2. Amerikanpitbullterrieri. APBT-koirarotuun liittyy paljon virheellistä tietoa ja myyttejä. Osaltaan juuri nämä erheellisyydet saavat aina jonkun kiinnostumaan juuri tämän koirarodun hankinnasta. Usein jo tässä vaiheessa koiranhankkijalle alkaa selvitä, että apbt-koirista kirjoitetut ilkeämieliset skandaalijutut eivät ole totta. Lyhyesti sanottuna, apbt-koira on varteenotettava vaihtoehto kun harkitsee itselleen hyvää lemmikkiä.

 
1. Historia. Nykyisessä koiramaailmassa amerikanpitbullterrieri on yksi harvoja koirarotuja, jotka edustavat koiraa sellaisena kuin mitä ne olivat vuosisadan vaihteessa. Pitbulli on säilynyt alkuperäisen kaltaisena sen takia, että rotu on koko ajan ollut 100% käyttökoira.

Alunperin pitbullin nimi oli bulldog (Suomen vanhimmassa kuvitetussa koirakirjassa, vuodelta 1856 kuvataan pitbulli sonni-koirana). Näitä koiria kulki aikoinaan Yhdysvaltoihin, jossa koiria yhä edelleen käytetään samoissa tehtävissä ja työkoirina. Euroopassa bulldog-nimeä alettiin käyttämään englanninbulldogin yhteydessä.Myöhemmin Euroopassa jalostettiin mm. bullterrieri, jolloin pitbullista käytetty bullterrier nimitys siirtyi tämän uuden rodun käyttöön. Vuonna 1936 valittiin pitbullterrierien joukosta runsaan tusinan verran koiria ja niistä muodostettiin uuden rodun kantarekisteri (tämä rotu tunnetaan nykyään nimellä amerikanstaffordshirenterrieri). Vähän myöhemmin Euroopassa alettiin näyttelyttää staffordshirenbullterrieri-koirarotua. Amerikanpitbullterrieri-rodun ero kaikkiin muihin em. koirarotuihin on se, että näyttelytoiminta - ja muotojalostus - ei ole koskaan ollut keskeisellä sijalla. Tämän takia apbt-rodun luonne ja ulkonäkö on täsmälleen sama kuin esim. Abraham Hornituksen vuonna 1650 maalaman öljymaalauksen metsästyskoirilla.
Amerikanpitbullterrieri on ollut perustana monelle tunnetulle koirarodulle kuten amerikanstaffordshirenterrieri ja bostoninterrieri ja apbt-koiraa löytyy myös monesta vähemmän tunnetusta koirarodusta (esim. bandoggi). Esimerkiksi maailmansotien aikana pitbulli oli USA:n kansalliskoirarotu. Lisää historiasta löytyy paljon alan kirjoista.
 
2. Pitbullterrierin ulkonäkö. Amerikanpitbullterrierin perusta on se, että se ei ole näyttelykoirarotu. Eri yhdistyksillä on olemassa apbt-koiraa kuvaavia rotumääritelmiä, mutta esimerkiksi ADBA-yhdistyksen määritelmä on pelkästään suuntaa antava eikä siinä anneta tarkkoja kuvauksia miltä koiran tulisi näyttää. Adban rotumääritelmässä painotetaan sitä faktaa, että käyttöominaisuudet menevät aina ulkonäön edelle. Joillekin ihmisille tuntuu tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tajuta, että koirarotu on silti olemassa vaikka joku ei ole kirjannut paperille sitä miltä tämän tulisi näyttää. No, tässä kuitenkin muutamia suuntaa antavia rodun kuvauksia. Nämä eivät sitten ole mitään tavoiteltavia määreitä tai muutenkaan koiran hyvyyttä mittaavia. On myös muistettava se asia, että sama koira voi olla eri omistajien käsissä hyvinkin eri näköinen. Vähän lihavaksi syötetty hyväkuntoinen koira painaa 26 kg mutta treenattuna sama koira on jäntevä ja hoikka superkoira, joka painaa 23 kg. Ruumiinrakenne on taatusti sama mutta koira saattaa näyttää hyvinkin erilaiselta.

 
1. Yleisilme. Pitbulli on keskikokoinen, lyhytkarvainen koira. Pää on lyhytkalloinen ja leveäposkinen. Huulet lurpat, iso kirsu. Silmät mantelinmuotoiset, otsa leveä. Korvat ovat yleensä ruusukorvat. Niska on paksu ja hartiat vahvat. Etujalat suorat ja kauttaaltaan lihaksikkaat. Rintakehä iso ja kapea vyötärö. Pakarat ja reisilihakset vahvat. Takajalat voimakkaat. Häntä lyhytkarvainen ja kaartuu yleensä alaspäin.

 
2. Koko. Säkäkorkeus pitbulleilla on n. 45 cm. Painoa täysikasvuisilla urospitbulleilla on 25 kg. Vaihtelu näissä mitoissa on huomattava. On olemassa 16 kg uroskoiria ja jopa yli 30 kiloisia. Nartut ovat vähän pienempiä. Jotkut haluaisivat isompia pitbulleja mutta jos koiran paino menee reilusti yli 30 kg niin kyseessä on joko harvinaisen iso pitbulli tai ehkä joku muu koirarotu. Yhdysvalloissa toimii kenneli nimeltään Land's of Giants, joka kasvattaa jättikokoisia pitbulleja. Kasvattajaa on syytetty pitbullien risteyttämisestä mastiffien kanssa, yms. Perusidea kennelillä on kasvattaa pittejä suojelukoiratarkoitukseen mikä on melko omituista, idea on sama kuin jos mäyräkoirista jalostettaisiin 50 kiloisia suojelukoiria.

Koosta vielä sen verran, että jos itse vaivautuu lukemaan vanhoja koiralehtiä ja katsoo pittien kokoja vanhoissa valokuvissa niin huomaa, että kokovaihtelua on aina ollut.
 
3. Ruumiinrakenne. Keholtaan amerikanpitbullterrieri on lihaksikas ja urheilullinen. Ja taas kerran, koska rotua on aina jalostettu käyttökoiraksi se ei ole ulkonäön suhteen mikään superlatiivi. Möhkälemäiset kromosomihäiriöt eivät ole pitille ominaisia piirteitä. Pibullin ruumiinrakenne on sopusuhtainen (ainakin apbt-harrastajien mielestä). Jotkut saattavat huomata erilaisia pittejä, kevytrakenteisempia ja jalkavampia ja toisaalta raskasrakenteisimpia ja matalampia tällä ei ole merkitystä, kyse on vain ulkonäöstä, jolla ei ole havaittu minkäänlaista hyvyyseroa apbt-maailmassa.

 
4. Turkki ja karvapeite. Amerikanpitbullterrieriä tulee kaikissa väreissä. Turkki on aina lyhyt ja ilman aluskarvaa. Usein nivuset ja kainalot ovat suorastaan kaljut.

 
5. Luonne. Koirat ovat yksilöitä ja siksi yhden koirarodun edustajista löytyy monenlaista eri luonnetta. Yhteistä amerikanpitbullterriereille on se, että ne ovat ihmisten kanssa toimeen tulevia ja yleensä muiden koirien kanssa vähemmän kavereita. Itse en ole koskaan tavannut sellaista pitbullterrieriä, jonka kanssa tulisi ongelmia perheen hierarkiassa. Tuntuu siltä kuin pitbullterrierit eivät koskaan kyseenalaistaisi ihmisen paikkaa perheen päänä. Pitbullin luonne ei myöskään ole erityisen pelottava, pitbulli ei komentele (vrt. paimenkoiria) eikä se ole vaativa. Amerikanpitbullit ovat toisaalta omissa ajatuksissaan, eikä tiedä ajattelevatko ne jotakin vai ovatko ne vain unohtuneet istuskelemaan omalle aallonpituudelleen.

Lyhyesti sanottuna, amerikanpitbullterrierit ovat luonteeltaan kuten muutkin koirarodut, joitakin pieniä eroja saattaa olla.

3. Myytit. Tässä luetellaan lyhyesti muutamia apbt-rotuun liittyviä virheellisiä tietoja joihin törmää lehdissä ja joita kuulee jopa koira-asiantuntijoiksi itseään kutsuvien suusta. Lisätietoja ja hyllymetreittäin dokumentaatiota pyynnöstä.
   
   
1. Väite, että apbt ei ole puhdasrotuinen on väärä. Amerikanpitbullterrierin yksi suurimmista arvoista on juuri sen tarkka sukurekisteri ja jalostus. Rekisteröidyn ja puhdasrotuisen pitbullin kirjallinen sukupuu ulottuu aina vuosisadan vaihteeseen saakka. Esimerkiksi amerikanstaffordshirenterrieri-rotu muodostettiin vuonna 1936 pitbullterriereistä, joiden sukupuu oli jo silloin vähintään kuusi sukupolvea UKC:n rekisterissä. Eikä amerikanpitbullterrierejä rekisteröidä tarkkaan pelkästään huvin vuoksi vaan koko rodun ytimen muodostaa vakavamieliset koirankasvattajat, joista jotkut ovat suorittaneet määrätietoista linjajalostusta jopa neljän vuosikymmenen ajan. Luultavasti amerikanpitbullterrieri on kaikista koiraroduista parhaiten ja tarkinten jalostettu koirarotu.

 
2. Väite, että amerikanpitbullterrieri on vaarallinen on väärä.. Pitbullia ei ole koskaan esimerkiksi jalostettu vahtikoiraksi ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan. Pitbulli ei ole mikään harvinainen koirarotu ja silti sen ohi menee purematilastoissa (vaikka ne on suhteutettu rodun yleisyyden mukaan) sellaiset koirarodut kuin kultainennoutaja, saksanpaimenkoira, dalmatialainen, cockerspanieli, yms. Tämä ei tarkoita, että nämä rodut olisivat vaarallisia vaan sitä, että koirat eivät ylipäätänsä ole ihmiskunnalle vaarallisia - eivätkä varsinkaan amerikanpitbullterrierit. SATHY ry. keräsi aikanaan koko maailmasta kaikki tunnetut koira-aiheiset purematilastot (tilastot on nyt saatavilla yksissä kansissa, maksutta) ja tulos oli mykistävä: Minkäänlaista tukea väitteelle amerikanpitbullterrierin vaarallisuudesta ei saa tilastoista tai muistakaan faktoista. Ongelma on pitbullin huono maine, joka ylläpitää itse itseään.

 
3. Väite, että pitbullit ovat tappaneet enemmän ihmisiä kuin mikään muu koirarotu on väärä. Esimerkiksi USA:ssa, jossa pittejä on paljon, menevät monet muut koirarodut (kuten saksanpaimenkoira, bernhardilainen, tanskandogi, kiinanpystykorva, jne.) pitin ohi näissä tilastoissa.

 
4. Väite, että pitbullit ovat rikollisten suosiossa on väärä. Väite on käsittämätön ja täysin väärä. Esimerkiksi Suomessa ei tietääkseni yksikään pitbullinomistaja ole rikollinen. Sama koskee kaikkia niitä pitbullin omistajatuttuja, jotka tunnen Ruotsissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Luultavasti väitteen takana on tällainen logiikka: Norjassa pitbullin (ja monen muun koirarodun) omistaminen on kielletty ja siten kaikki norjalaiset pitbullin-omistajat ovat rikollisia

 
5. Väite, että amerikanpitbullterrieri ei ole virallinen rotu on väärä. Viranomaiset eivät määrittele koirarotuja eikä siten ole olemassa "virallisia" tai "epävirallisia" koirarotuja. Suomessa on olemassa eri koirayhdistyksiä ja ne toimivat yleensä oman mielenkiintonsa kohteena olevien koirarotujen kanssa. Maahantuonnin, virallisuuden tai verotuksen kanssa ei ole merkitystä mitä mikin yhdistys ajattelee mistäkin koirarodusta.

 
6. Väite, että amerikanpitbullterrieri on joissain maissa kielletty on väärä. Joissakin maissa on olemassa tiettyjen koirarotujen hallussapitoa ja jalostusta koskevia rajoituksia. Joissakin maissa kuten Tanskassa ja Norjassa on tietyt koirarodut kiellettyjä (on syytä mainita, että esimerkiksi Norjassa on suojelukoiratoiminta kielletty), ja esimerkiksi Islannissa on kaikki koirarodut kielletty. Missään maassa ei ole yksistään amerikanpitbullterrierirotua kielletty. Mainitsemisen arvoista on myös se, että mikään koirarotukielto ei ole perustunut minkäänlaiseen faktaan vaan kyseessä on AINA ollut poliittinen päätös, jolla on ollut pelkästään lyhytnäköiset poliittiset tarkoitukset.

 
 
4. Yhdistykset. Pitbullia harkitsevan on syytä selvittää itselleen koirayhdistykset ja niiden väliset suhteet.

 
1. Yhdistysten virallinen asema. On ymmärrettävä se, että yhdistykset ovat yksityisiä seuroja joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä koiranjalostuksen tai koirarotujen suhteen. Kaksi eri yhdistystä voivat aivan vapaasti alkaa pitää rekisteriä samoista koirista, toinen yhdistys voi antaa heidän rekisterissään oleville koirille vaikka uuden nimen ja sopia omassa kokouksessaan, että koirien tulisi olla karvanväriltään ruskeat. Koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta tämä ei muuta, eikä se muuta olemassa olevia koiria.

 
 
1. TKC. Nykyiset koirayhdistykset saivat alkunsa 1800-luvun puolivälissä. Samaan aikaan heräsi innostus koirien näyttelytoimintaan ja ulkomuotojalostukseen. Ensimmäinen kennelyhdistys oli TKC (the kennel club), joka perustettiin Englantiin. Yksi ensimmäisiä koirarotuja, joita TKC:ssä alettiin rekisteröimään oli englanninbulldogi.

 
2. AKC. Amerikanpitbullterriereille merkittävät yhdistykset ovat rodun kotimaassa, Yhdysvalloissa. Ensimmäinen USA:ssa perustettu yhdistys on AKC (american kennel club), joka keskittyi näyttelytoimintaan.

 
3. UKC. Liiallisesta näyttelystä suivaantuneet perustivat oman yhdistyksen 1800-lopulla ja tästä yhdistyksestä tuli UKC (united kennel club). Uuden yhdistyksen tarkoitus oli olla työ- ja käyttökoirien asialla oleva yhdistys. Ensimmäinen koirarotu, joka rekisteröitiin UKC:ssa oli pitbulli.

Vaikka UKC oli perustamisensa aikoina puhtaasti työ- ja käyttökoirien asialla on asia hiukan vääristynyt nyt noin sata vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä UKC on amerikanpitbullterrierin kohdalla keskittynyt näyttelyttämiseen ja jotkut pitävätkin UKC:n pittejä enemmän amstaffeina kuin pitteinä. On totta, että suuri osa UKC-koirista on risteytyskoiria (ei linjajalostettuja) ja että näyttelyissä suositaan isoja, massiivisia ja typistettykorvaisia koiria.
 
4. ADBA. Vuosisadan vaihteessa perustettiin myös ADBA (american dog breeder's association), siis koirankasvattajien liitto, joka on tänä päivänä tärkein pitbullien rekisteröimispaikka.

ADBA pyrkii omalta osaltaan pitämään pitbullit mahdollisimman lähellä alkuperäistä ja pyrkii järjestämään kilpailuja kuten taakanveto, yms., jotka suosivat enemmän tervettä työkoiraa kuin tietyntyyppistä ulkonäköä.
   
5. FCI. Suomessa toimiva Suomen Kennelliitto ry. rekisteröi tiettyjä koirarotuja ja ajaa näitä rotuja kasvattavien ihmisten asiaa. Suomen Kennelliitto ry. noudattaa belgialaisen yhdistyksen FCI (federation cynologique internationale) sääntöjä, samoja sääntöjä noudattaa muutama muu yhdistys kuten ruotsin kennelliitto ja ilmeisesti tanskan. Esimerkiksi TKC ja AKC eivät ole FCI:n alaisia mutta ovat yhteistyössä tämän kanssa.

 
2. Huono puoli yhdistyksissä on se, että mukaan tulee raha ja tämä taas johtaa siihen, että yhdistykset ovat aggressiivisia toisia yhdistyksiä kohtaan ja häviäjä on koira ja sen omistaja. Jos soittaa vaikka Suomen Kennelliitto ry.hyn niin yhdistys antaa sen kuvan kuin kyseessä olisi koira-asiantuntemusta ajava laitos, mutta jos sieltä kysyy vaikka pitbulleista ei asiassa haluta auttaa (koska rotu ei ole Suomen Kennelliitto ry.n mielenkiinnon kohteena). Soittajalle voi jäädä vääränlainen mielikuva koko koirarodusta.
   
   On myös muistettava, että jos jokin yhdistys järjestää jotakin toimintaa niin on täysin tämän yhdistyksen päätettävissä ketkä (tai mitkä koirarodut) voivat toimintaan osallistua. Toisaalta, tämä ei tarkoita sitä, että jokin tietty yhdistys voisi päättää mikä koira tai koirarotu voi toimia opas-, palvelus-, metsästys-, jäljestys- tai pelastuskoirana.
   
   
5. Kenelle sopii koiraksi pitbulli? Jotta saisi edes jonkinlaisen käsityksen siitä, vastaako pitbulli mielikuvaa tulevasta lemmikistä, on tähän kappaleeseen koottu muutama suuntaa-antava kuvaus pitbullin-omistajalta vaadittavista ominaisuuksista.

 
1. Lempeys. Pitbullin omistajan on oltava kuten kaikki muutkin koiranomistajat, lemmikkiään rakastava ja siitä huolta pitävä hyvä koiranomistaja. Pitbullin omistaminen ei vaadi mitään erityistä luonteenlujuutta vaan reipasta koiranomistamista. Uudelle omistajalle luovat omat paineensa naurettavan typerät lehtiotsikot ja rodun huono maine mutta tosiasia on se, että apbt-koira on omistajansa paras kaveri.

 
2. Ruista ranteissa. Kokoisekseen pitbullit ovat vahvoja. Pannat, valjaat ja hihnat ovat pitbulleilla aivan omaa luokkaansa. Kouluttamalla koirasta saa tottelevaisen mutta jos vuodenaika on liukas ja koira sattuu huomaamaan jotakin joka saa sen unohtamaan koulutuksen on hyvä jos omistajalta löytyy kohtuullinen peruskunto.

 
3. Itsenäisyyttä. Pitbullinomistajan on oltava varma itsestään ja koiranomistuksestaan. Aina tulee joku vastaan joka laukoo totuuksia koirastasi. Joskus tulee vastaan toisia koiranomistajia, jotka pitävät omia koiria vapaana ja aiheuttavat siten Sinulle vaaratilanteita. Luultavasti pitbullinomistaja ei voi juuri koskaan käydä koirapuistoissa oman koiransa kanssa tai muuten päästää koiraansa kirmaamaan muiden joukkoon vapaana.

 
4. Hyvät unenlahjat. Pitbullomistajan painajainen on se kun lukee iltapäivälehden lööpistä vaarallisista koirista. Tai näkee ajankohtaisohjelmasta journalistin hengentuotteen, jossa mietitään josko Suomessa tulisi kieltää tietyt koirarodut.

 
5. Kiinnostus pitbullrotuun. Jos tuntee kiinnostusta amerikanpitbullterrieri -koirarotuun on valinta oikea. Rodulla on pitkät perinteet ja sen mukana välittyy paljon sellaista mitä ei apbt-harrastaja usko muissa koiraroduissa olevan.

 
6. Kenen ei kannata hankkia pitbullia? Amerikanpitbullterrieristä on kirjoitettu ja kerrottu paljon asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Sen takia on olemassa mahdollisuus, että tämänrotuinen koira hankitaan täysin väärin perustein. Tässä muutamia kuvitteellisia esimerkkejä tapauksista, joissa joku toinen koirarotu voisi olla parempi vaihtoehto.

 
1. Vahtikoiran hankkija. Pitbullterrieri on koira siinä missä muutkin ja koiramaisuuksiin kuuluu tietynasteinen vahtikoirana olo. Mitenkään erityisen hyvä vahtikoira pitbulli ei ole, joten jos koiranhankinnan ensisijainen peruste on saada hyvä vahtikoira, niin päästään parempaan tulokseen hankkimalla heti alkuun vahtikoiraksi sopivan koirarodun edustaja. Yleensä pitbullterrierit ovat niin ihmisystävällisiä koiria, että niistä ei ole talonvahdiksi (etenkään jos ovat talossa yksin) vaan heiluttavat murtovarkaalle mieluummin häntäänsä. Esimerkiksi suuremmissa pitbull-kenneleissä on vahtikoirina aina jonkin muunrotuisia, hyviksi havaittuja, vahtikoiria.

 
2. Näyttelykoiraa etsivä. Amerikanpitbullterrieriä ei rekisteröidä Suomen Kennelliitto ry.:ssä ja sen takia pitbullin kanssa ei voi osallistua Suomen Kennelliitto ry.:n järjestämiin näyttelyihin. Sen sijaan ei ole olemassa estettä, minkä takia pitbullin kanssa ei voisi osallistua match-show näyttelyihin, tms.

 
3. Koirapuistokoiraa haluava. Pitbullia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua koirapuistokoiraksi. Vaikka pitbulli tulisikin toimeen muiden koirien kanssa on muiden koirien vapaa läsnäolo pitinomistajalle sietämätöntä piinaa. Pitbullit eivät ole mitenkään verenhimoisia tappajia mutta jos koirapuistossa alkaa koirien välinen rähinä, niin lopputulos voi olla kiusallinen - pitbulli ei päästä irti toisen koiran korvasta vaikka toinen koira olisi kuinka hädissään. Tällaisissa tilanteissa on ratkaisevaa miten koiranomistajat toimivat. Koirat on irrotettava toisistaan ja sovittava mahdollisista paikkauskuluista (koirat eivät yleensä ole moksiskaan nahistelusta). Koirapuistoihin valikoituu ajan myötä sellaiset koirat jotka tulevat sopuisasti toistensa kanssa toimeen, pitbulli muovautuu vain harvoin tällaisen yhteisön jäseneksi.

 
4. Perheen toiseksi koiraksi. Pitti on parhaimmillaan jos se on perheen ainoa koira. Pitbulli voi tulla mainiosti toimeen myös jos perheessä on toinen tai useampi koira, mutta luultavasti ei. On paljon omistajasta kiinni miten asennoituu jos talossa on useampi koira ja niiden kesken alkaa syntyä nahistelua. Luultavasti ongelma ei selviä minkään asteisella koulutuksella vaan käytännössä koirat on pidettävä jatkuvasti valvonnan alla ja muutoin erillään. On tarkoin harkittava onko tähän mahdollisuus.

 
5. Näyttävää lemmikkiä tarvitseva. Pitbulli ei herätä huomiota, se on yllättävän pieni, se on sympaattinen eikä oikeastaan välitä kovinkaan paljon muusta maailmasta. Kukaan ei koskaan tule kysymään pitbullin omistajalta "onko tuo pitbulli". Yleisimmät kysymykset ovat onko koira bokseri, onko tuo sellainen staffi, jne. Ikävä tosiasia on myös se, että kukaan ei oikeastaan ole kiinnostunut Sinun pitbullistasi.

 
6. Sellaisen joka hankkiutuu koiransa kanssa vaikeuksiin. Se joka hankkii itselleen amerikanpitbullterrierin ja hankkiutuu sen kanssa vaikeuksiin tekee suuren karhunpalveluksen koko koirarodulle. Tämä koskee vain amerikanpitbullterrieriä. Muiden koirarotujen omistajat voivat luulla, että tiettyjä koirarotuja kohdellaan julkisuudessa ankarasti mutta jos pitbullin kanssa pääsee otsikoihin niin luultavasti silloin kielletään koko koirarotu. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on lopetettu 90-luvulla yli 5 000 pitbullin kaltaista lemmikkikoiraa vain sen takia, että laki niin määrää. Mitään muuta koirarotua ei kohdella näin.

 
7. Hyvän jalostuksen aiheuttama taakka. Kuten alussa todettiin niin amerikanpitbullterrieri on luultavasti tarkinten jalostettu koirarotu kaikista. Tätä on monen koiraharrastajan vaikea ymmärtää, on olemassa koko joukko pitbullin-omistajia ja jopa kasvattajia, jotka eivät ole tietoisia tästä asiasta. Pitbullien jalostus on hyvin suurelta osin linjajalostusta ja pentueet ovat suurimmaksi osaksi etukäteen suunniteltuja ja harkittuja. Linjajalostus on lyhyesti sanottuna sitä, että pyritään tasalaatuisiin - ja hyviin - pentueisiin. Tähän päästään linjajalostuksella. Huonot puolet linjajalostuksessa ovat sen hitaus, yhteen sukupolveen saattaa tärväytyä kasvattajalta jopa 5-6 vuotta aikaa. Jalostuksesta enemmän peruskoulun ja lukion biologian oppikirjoista, SATHY ry.:n jalostusoppaasta ja kirjastosta.

On ilmiselvää, että harrastuksen tai rahan vuoksi pentuja teettävä ei pysty samanlaiseen pitkäjänteiseen jalostustyöhön kuin useiden kymmenien koirien kenneliä monta vuosikymmentä pyörittänyt pitbull-kasvattaja. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että joidenkin kasvattajien toimesta pitbulleja pennutetaan samalla tavalla kuin muita koirarotuja, eli risteytetään eri linjoja keskenään. Tällöin saadaan nollattua kaikki se työ jonka aikaisemmat pitbull-kasvattajat ovat vuosikymmenien aikana rodun eteen saaneet aikaiseksi. Mitään korvaamatonta haittaa ei saada tehtyä, perintötekijät eivät katoa minnekään, mutta risteyttämällä saadaan aikaiseksi pentueita, joissa ei ole muuta pitbullia kuin rodun nimi. Amerikanpitbullterrieri on paljon enemmän kuin pelkkä koirarotu, jota saadaan lisää pelkästään pennuttamalla.

Valitettavasti markkinoilla on paljon amerikanpitbullterrierinpentuja, jotka ovat harrastelijakasvattajien tulosta. Koiraa ostavan ja vasta rotuun tutustuneen ihmisen on joskus mahdotonta erottaa tietämättömien kasvattajien tarjoamia - usein ylihintaisia - koiria vanhojen kasvattajien suoranaisista superkoirista.

Koiraa hankkivan kannalta asia on yksinkertainen, miksi tyytyä huonompaan vaihtoehtoon kun on mahdollisuus valita paras? Tällä hetkellä on hyvin helppoa ostaa koira suoraan maailman parhaimmilta kasvattajilta, se ei ole kallista, se vaatii pelkästään hieman vaivannäköä.
 

8. Huonon maineen kirous. Eräässä koirakirjassa lukee amerikanpitbullterrierin kohdalla "maailman pelätyin koirarotu". APBT-rodulla on huono maine ja tässä luvussa asiaa käsitellään vain erittäin lyhyesti. Joidenkin muiden koirarotujen omistajat saattavat röyhistellä rotunsa kyseenalaisella maineella, amerikanpitbullterrierin kanssa asia on päinvastoin. Eri koirarotuja käsitellään julkisuudessa täysin eriarvoisesti. Koirat ovat päässeet suomalaisen median otsikoihin muutaman kerran 1990-luvulla. Kuvaavaa on se, että jos yksikin koira olisi ollut amerikanpitbullterrieri niin luultavasti Suomeen harkittaisiin pitbull-kieltoa.


Mitään muuta koirarotua ei ole hävitetty niin järjestelmällisesti pois koiramaailmasta. Uhka on ehkä väistymässä mutta pitbullin omistaja kokee sen usein erittäin todellisena.
 
1. Mainen ennen. 1900-luvun alussa amerikanpitbullterrierin maine oli erinomainen. Rotu oli rohkeuden ja itsenäisyyden vertauskuva. Koira edusty Yhdysvaltoja maailmansotien propaganda-julisteissa, se oli elokuvatähti (esim. Rascals, suom. vintiöt, sarjaa esitettiin TV2:ssa jokin aika sitten), ja se pääsi ainoana koirana LIFE-lehden kanteen. Tämä siitä huolimatta, että rotu ei ollut kaikkein yleisimpiä.

 
2. Huonon maineen alku. Toinen maailmansota siirsi koiraharrastukset taka-alalle ihmisten mielistä pitkiksi aikaa. Samalla monet koirarodut vaipuivat unholaan odottamaan parempia aikoja. Amerikanpitbullterrieri nousi otsikoihin vasta 1960-luvulla kun amerikkalaiset eläinsuojelijat vastustivat paikallisia eläintappeluja. Lehdistö tarttui myös tähän aiheeseen mutta kuviin eivät jostakin syystä päätyneet ihmiset vaan välineinä olleet koirat. Amerikanpitbullterrieri tuli uudelleen päivänvaloon mahdollisimman epäedullisella tavalla. Asiaa ei parantanut se, että kirjoittajat olivat epäpäteviä koiratuntijoita ja lisäsivät itse keksimäänsä dramatiikkaa. Pitbull leimattiin verenhimoiseksi ja ihmiselle vaaraalliseksi pedoksi.



Tuon hetken jälkeen jokainen koira, joka haukkui, murisi tai puri ihmistä muuttui otsikoissa pitbulliksi. Koiran omistajat leimattiin hulluiksi, tietämättömiksi, jne. On selvää, että tämän jälkeen amerikanpitbullterrierin hankintaa harkitsivat vain sellaiset, jotka etsivät itselleen hullua petoa, raivoisaa vahtikoiraa, tai - sellaiset, jotka todella tiesivät mikä on amerikanpitbullterrieri.

Huono maine kitkutteli tasaisesti mediavälineissä ja paheni Euroopassa syvimpään kuoppaansa 1980-luvun loppupuolella. Iso-Britannian päättäjät julkistivat pitbull-kiellon vaalihuumassa, ja brittien päätös toimi tukena muiden maiden vastaaville aikeille. Esimerkiksi Ruotsi asetti voimaan pitbull-vastaisen asetuksen liittyessään EU:hun. Siksi koska mediassa pelättiin Ruotsin muuten muodostuvan "raivohullujen pitbullien suojakodiksi". Perusteluna asetukselle oli pelkästään Åke Hedhammar -nimisen herran lausunto. Ruotsin asetus kumottiin myöhemmin.
 

3. Maine nyt. Nyt vuosituhannen vaihteessa tuntuu siltä, että pitbullin maine on kääntymässä parempaan suuntaan. Amerikanpitbullterrieri mainitaan koira-alan lehdissä yhä useammin samalla tavalla kuin muut koirarodut.

Suomessa amerikanpitbullterrierin maine on ollut käytännössä hyvin neutraali. Meillä ei ole ollut rotukohtaisia lakeja tai asetuksia (sharpei-koirarotu oli jonkin aikaa tuontikiellossa mutta ei enää). Tilanne on aina vaikuttanut hyvältä ja luultavasti on sitä jatkossakin. Toisaalta, aina välillä Suomen Kennelliitto ry. on antanut "vähän huonoja" lausuntoja amerikanpitbullterrieristä - tämä on toisaalta ymmärettävää koska yhdistykset ajavat vain omien koirarotujensa asiaa. Huonompi puoli on se, että jokin aika sitten kansanedustaja Marjaana Koskinen antoi lehdessä lausunnon, jonka mukaan hän pitää "...pitbullien ilmaantumista Suomeen huolestuttavana ...".
 
4. Tulevaisuudessa. Pystymme itse vaikuttamaan minkälaiseksi amerikanpitbullterrierin julkinen kuva muovautuu. Vaikka yksittäinen koiranomistaja vaikuttaa vähäpätöiseltä on juuri hänellä suurin panos pelissä - oma lemmikkikoira.

Amerikanpitbullterrierin maine tuntuu paranevan ja yhä useampi ihminen - myös täällä Suomessa - on löytänyt itselleen tämän verrattoman koirarodun. Rodun hyväksi kannattaa myös vaivautua - antaa välitöntä palautetta huonosta uutisoinnista, jne. Lisätietoja vaikuttamisen mahdollisuuksista saa mm. SATHY ry.:stä.


9. Koiran hankinta. Ennen hankintaa on syytä lukea läpi kaikki mahdollinen materiaali, jonka rodusta käsiinsä saa. On hyvä jos pääsee näkemään koiria ilmielävinä.Tämä voi olla vaikeata koska kaikki suomalaiset pitbullit ovat yksityisessä omistuksessa ja on täysin omistajan tahdosta kiinni jos tämä jaksaa esitellä lemmikkiään ostoaikeissa olevalle. Jos kaiken tämän jälkeen on edelleen sitä mieltä, että koiran hankinta kannattaa niin ei tarvitse muuta kuin etsiä myytävänä oleva pentu!

 
1. Kasvattajan etsiminen. Kasvattajat omistavat tietyt koirat ja muovaavat niistä vuosien varrella yhä parempaa koirakantaa. Pitbull-kasvattajat tekevät paljon yhteistyötä ja lainaavat tai vuokraavat toisilleen hyviä koiria. Käytännöllisesti katsoen kaikki pitbullit ovat linjajalostettuja ja siksi puhutaan eri linjoista. Käytäntö on hämäävä koska ei ole mitään vakiintunutta tapaa, jolla tietty linja saa nimensä. Usein linjan nimi antaa summittaisen kuvan siitä mitä koiria pentueen sukupuussa esiintyy. Onko tämä pentue hyvä vai huono, onko linja hyvä vai huono selviää vain juttelemalla muiden pitinomistajien kanssa ja vaihtamalla mielipiteitä. Tämä keskustelu on loputon ja sitä käydään juuri nyt, ympäri maailmaa.

Paras ja yksinkertaisin keino on vertailla lehdistä eri kasvattajien ilmoituksia ja etsiä joukosta mielestään mahdollisimman hyvä kasvattaja ja pentue. Tämän jälkeen soitetaan puhelu suoraan kasvattajalle. Yhdellä puhelulla pystyy selvittämään mitä pentueita on tulossa ja onko kasvattaja valmis näkemään sen vaivan, että kuljettaa pennun lentokentälle. Jos pentue miellyttää ja kasvattaja lupautuu hoitamaan lähetyksen on asia selvä.
 
2. Koiran maksaminen. Käytännössä maksut suoritetaan käteismaksulla, kertamaksuna. Jotkut kasvattajat haluavat osan koiran hinnasta etumaksuna. Helpoiten koko maksuliikenteestä selviää kun laskee yhteen kaikki maksut (pentu, rokotukset, kantokoppa, lentolippu, yms.) ja lähettää koko summan kasvattajalle etukäteen Western Union -pankin kautta.

 
3. Koiran maahantuonti. Koiran maahantuonti Suomeen on yksinkertaista. On helpointa jos koiran lähettäjä ostaa/varaa liput. Koiran on täytettävä tietyt rabies-määräykset mutta muutoin koko maahantuonnissa ei ole minkäänlaista paperisotaa. Vastaanottajan on varauduttava maksamaan lentokentällä n. 50 markan verran lentokenttämaksuja ja 22% arvonlisävero koiran kokonaishinnasta. SATHY ry.:llä on erityinen maksuton koiran maahantuontiopas johon kannattaa tutustua.

 
10. Sekalaisia kysymyksiä ja vastauksia. Amerikanpitbullterrieriä harkitsevan mielessä on taatusti paljon kysymyksiä. Osaan niihin saa vastauksen vain pitbullterrierin omistajilta, joita ei ole Suomessa kovinkaan monta. Tässä muutamia yleisesti esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia.

 
1. Onko Suomessa pitbulleja? Kyllä. Suomessa on tällä hetkellä parikymmentä amerikanpitbullterrieriä. Vaikka kaikki ovat puhdasverisiä pittejä on niiden tausta hyvin vaihteleva. Osa on tullut suoraan amerikasta, osa näistä maailman parhailta pitbullterrierin kasvattajilta. Suomeen on tullut pittejä myös muista maista. Suurin osa suomalaisista piteistä on ADBA-rekisteröityjä, pieni osa on UKC-rekisteröityjä. Suomessa on myös muutamia koiria, joiden jalostustausta on epäselvä, eli koirilta puuttuvat paperit. Suomeen on myös ainakin yritetty myydä sekarotuisia koiria amerikanpitbullterriereinä, joillakin näistä on ollut väärennetyt paperit.

 
2. Paljonko pitbullterrieri maksaa? Hyvältä amerikkalaiselta kasvattajalta ostettuna koira maksaa yleensä 0-$500, eli koiria saa joskus todellakin jopa ilmaiseksi. Muita kuluja koiran maahantuonnissa ovat lentorahti, puhelinkulut, kantokoppa, rokotus, jne. Yleensä nämä ovat yhteensä noin $200-$300.



3. Tullaanko pitbullia joskus rekisteröimään FCI-yhdistyksissä? Tuskin. Ensinnäkään pitbullin omistajilla ei ole tarvetta tällaiselle rekisteröinnille. Jos haluaa osallistua FCI-yhdistysten näyttelyihin kannattaa hankkia pitbullia lähinnä vastaava koirarotu, esim. amerikanstaffordshirenterrieri, joka on tavallaan apbt-rodun näyttelykoiraversio tai vaikka staffordshirenbullterrieri. Toiseksi pitbullin kasvattajilla ei ole mitään mielenkiintoa osallistua ulkomuotojalostukseen painottaviin kennelyhdistyksiin.

 
4. Miten voin nähdä pitbullin Suomessa? Ota yhteyttä SATHY ry -yhdistykseen, josta saat tietää jos tulossa on jokin tapahtuma tai näyttely. Yhdistys voi kysellä jos paikkakunnallasi asuu pitbullin-omistaja tai useampi, joka haluaisi esitellä omaa koiraansa. Yhdistyksellä on myös videonauha, jossa esitellään rodun suomalaisia edustajia.

 
5. Vaatiiko pitbulli paljon liikuntaa? Tämä on paljon yksilöstä kiinni mutta yleensä yhtä paljon kuin muut koirarodut. Amerikanpitbullterrieri jaksaa taatusti lenkkeillä vähintään saman verran kuin omistajansa. Pitit tuntuvat harvemmin olevan hysteerisiä, eli jaksavat useimmiten odottaa isäntäänsä/emäntäänsä työpäivän verran ja joskus pidempäänkin. Jos on hankkimassa pitbullia niin kannattaa lupautua tekemään päivittäin pidempiä lenkkejä kuin pelkästään korttelin ympäri.



6. Miksi koira kannattaa tuoda USA:sta? Jos on hankkimassa itselleen koiraa niin miksi ei hankkisi mahdollisimman hyvää ja aitoa rodun edustajaa?

 
7. Miksi pitbulleja ei kasvateta Suomessa? Tällä hetkellä ei ole mitään järjellistä syytä miksi joku teettäisi pitbullin pentuja kun rodun huippupentuja saa maailman parhaimmilta kasvattajilta. Toinen syy on se, että jos on todella omistautunut tälle rodulle ja ymmärtänyt koko idean niin ei ole oikein mieltä edes ajatella pennuttamista. Voi myös ajatella näin, että vaikka suomalaisille tarjottaisiin ilmaiseksi pitbulleja niin luultavasti Suomeen tulisi näin noin 100 kpl pitbullterriereitä - koirarotuja on olemassa n. 300 eikä amerikanpitbullterrieristä koskaan tule Suomen suosituinta rotua. Eli jos Suomeen mahtuu tämän verran koiria niin miksi nämä eivät voisi olla rotunsa parhaita? On oltava muita syitä koiran pennuttamiselle kuin koiran omistajan satunnainen mielijohde.

 
8. Mistä tiedän onko pentue hyvä? Kysy muiden pitinomistajien mielipidettä ja perusteluja. Katso, että koira on linjajalostettu, tämän näet siitä kun lasket sisäsiitosasteen.

 
9. Onko amerikanpitbullterrieri terve rotu? Tähän on mahdotonta vastata. Rakenteeltaan pitbull-rotu on hyvä, sille ei ole jalostettu mitään erikoisuuksia ja sen koko on fysiikkaan nähden erinomainen. Jotkut ovat sanoneet, että pitbullin ja muiden senkaltaisten koirien kallon muoto on sellainen, että se suosii tiettyjä sairauksia, tämä ei kuitenkaan ole varma tieto.

 
10. Mitä eroa on amstaffilla ja pitillä? Ulkonäöllisesti ei mikään. Ainoa tapa erottaa nämä kaksi koirarotua toisistaan on katsoa koirien sukupuuta. Luultavasti jos tarkkasilmäisen tuomarin eteen toimitettaisiin tusina pittejä ja tusina amstaffeja niin pitbullit olisivat kooltaan pienempiä.

 
11. Vaatiiko pitti lujan kasvatuksen? Ei vaadi. Minulla on tiedossa monta pitbullterrieriä, joita ei ole koulutettu käytännöllisesti ollenkaan. Siitä huolimatta nämä ovat hyvin ystävällisiä ja mukavia koiria. Yksikään näistä ei osoita minkäänlaista hierarkia-ongelmaa perheessä. On muistettava, että koiran ja omistajan välinen suhde on täysin riippuvainen omistajasta. Jos Sinulla on luonnollinen ja hyvä ote koiraasi ei pitbullin kanssa tule ongelmia. Jos olet epävarma ja pelkäät koiria niin silloin koirat eivät sovi Sinulle - varsinkaan koiran koulutus ei korjaa tätä luottamussäröä.

 
12. Onko pittien korvat typistetty? Joskus pitbullien korvat on typistetty, etenkin UKC rekisteröidyillä näyttelypiteillä esiintyy typistettyjä korvia. Suomessa korvien typistäminen on kielletty, mutta Yhdysvalloissa koirien ulkonäköä parannetaan leikkaamalla korvista pystyt. Käyttö- ja työkoirilla korvia ei yleensä typistetä koska korvat ovat koirille tärkeät ruumiinlämmön säätelyssä ja äärimmäisissä olosuhteissa korvista poistuva lämpö voi olla ratkaiseva tekijä.

 
13. Voiko pitbullin kouluttaa muiden koirien seuraan? Kyllä voi, jotkut pitbullit tulevat luonnostaan toimeen muiden koirien kanssa. On kuitenkin syytä muistaa, että pitbulleja ei ole koskaan jalostettu koiraystävällisiksi ja siksi saa luultavasti paremman koirapuistokoiran valitsemalla jonkin muun koirarodun.

 
14. Miten pitbulli tulee toimeen Suomen ilmanalassa? Hyvin, koiran pakkasensietokyky on paljon yksilöstä riippuva ja toiset koirat ovat vilukinttuja jo syntyessään. Yleensä pitbullit tulevat toimeen jopa -15°C pakkasissa niin kauan kuin pysytään liikkeellä. Ulos tai kylmään autoon ei näillä lämpötiloilla voi amerikanpitbullterrieriä jättää.

 
11. Lisätietoja. Amerikanpitbullterrieritietoa janoava saa lisätietoa melkein missä muodossa tahansa. Suomalaisen lukijan kannalta on ikävää se seikka, että miltei kaikki materiaali on englannin-kielellä.

 
1. Lehdet. Nykyisin löytää pitbullin-omistajaa kiinnostavia juttuja monista eri koiralehdistä. Tärkeimmät tietolähteet ovat kuitenkin suurten yhdistysten omat lehdet. Lehdistä saa yleensä ostettua yksittäisiä numeroita ja tilaaminenkin on helppoa. Käytännössä kätevin tapa on ottaa selville paljonko vuosikerta Suomeen tilattuna maksaa (yleensä n. $50). Seuraavaksi käy vaihtamassa tarvittavan määrän dollareita ja lähettää ne kirjeellä varustettuna suoraan lehdelle. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, että tilaus olisi epäonnistunut.



1. American Dog Breeders' Association

The American Pit Bull Terrier Gazette
P.O. Box 1771
Salt Lake City, Utah 84110
USA

Hinta $45 per vuosi. ADBA-yhdistyksen lehti, joka sisältää paljon mielenkiintoista juttua pitin omistajalle ja pitin hankintaa harkitsevalle. Tarvikevalmistajien mainoksia ja kasvattajien ilmoituksia.
 

2. Bloodlines Journal

United Kennel Club
100 Dast Kilgore Road
Kalamazoo, Michigan 49001-5597
USA

UKC:n julkaisu. Paljon näyttelytuloksia ja yleiskoirajuttuja. Paljon hienoja kuvia. Sisällöstä suuri osa myös muita UKC:n edustamia työkoirarotuja. Pitbullin ostoa harkitseva löytää täältä paljon eri kenneleiden mainoksia.
 

3. Bulldog Banter

Endangered Breed Association
P.O. Box 1180
Albany, LA 70711

EBA:n lehti. Sisältää pelkästään rotukohtaista lakiasiaa ja oikeusjuttuja, jotka koskevat koirarotukohtaisten kieltolakien vastaantaisteluja. Suurin osa amerikkakeskeisiä mutta paljon hyödyllistä tietoa myös eurooppalaiselle koira-aktivistille.
 

4. Pit Bull Reporter

667 Bailey Rd.
Austin, AR 72007
USA

Pitbull-harrastajien asiaa käsittelevä lehti. Paljon kasvattajien mainoksia ja mielenkiintoisia juttuja. Päätoimittajana tunnettu apbt-kasvattaja Rushin Bill, jolta on tullut monta hyvää koiraa pitbull-maailmaan. Lehden nimi oli aikaisemmin ‹Pit Bull Quarterlyþ, jota ennen lehden nimi oli ‹Bulldog Reviewþ. Lehden imago on kertoa asiajuttuja pitbullista ja antaa vastinetta rahalle. Hinta $58 per vuosi.
 

5. Muut lehdet. Pitbullterrieri-aiheisia juttuja ja ilmoituksia löytää myös muista ulkomaisista (amerikkalaisista) lehdistä, joita voi ostaa Suomessa lehtipisteistä ja kirjakaupoista. Tällaisia lehtiä ovat esimerkiksi DogWatch ja DogFancy. Pitbullin ostoa harkitsevan kannattaa suhtautua tietyllä varauksella näistä lehdistä löytyviin ilmoituksiin koska parhaat kasvattajat löytyvät alan lehdistä kuten Pit Bull Reporter ja Gazette.

 
2. Kirjat. Kirjoja joissa käsitellään amerikanpitbullterrieri-koirarotua on vaikka kuinka paljon. Viimeisen muutaman vuoden aikana on julkaistu useita sellaisia kirjoja, joita ei tässä mainita. Vanhempien kirjojen hankinta voi olla vaikeata, mutta uusia kirjoja saa hankittua kirjakauppojen kautta ja jos haluaa säästää rahaa niin tilaa kirjat suoraan kustantajalta. Internet-surffailijat löytävät paljon kohtuuhintaisia pitti-kirjoja www.bokus.fi -myymälästä.



Kirjojen sisällöstä voi olla monta eri mieltä. Lukijan kannalta on ikävää, että monissa kirjoissa käsitellään yhä uudelleen samat asiat. Kannattaa myös pitää mielessä, että kirjat ovat usein kirjoittajan mielipiteiden muokkaamaa tekstiä ja osassa kirjoista löytyy suoranaisia virheitä.

Kirjoja on paljon enemmän kuin tässä on lueteltu, näistä on kuitenkin hyvä aloittaa.
 

1. Armitage, George C.; _Thirthy Years with Fighting Dogs_; Washington, D.C.; omakustannus, 1936

 
2. Colby, Joseph L.; _The American Pit Bull Terrier_; Sacramento, California; omakustannus, 1936

 
3. Dawnrest, John; _Best of Pit Bulldog, Gamebred_; Scarborogh, Maine; omakustannus, 1995. Tässä kirjassa on 465 sivua ja yli 800 kuvaa. Kirjassa on myös erinomainen lähdeluettelo ja luettelo muista kirjoista. Hinta on $66, johon kuuluu postikulut. Kirjaa myy mm. Dawnrest Kennels.

 
4. Faron, Ed and Chris; _The Complete Gamedog, a Guide to Breeding and Raising the American Pit Bull Terrier_; Charlotte, North Carolina; Walsworth Publishing Company, 1995. Tämä on luultavasti kattavin pitbullterriereistä kertova kirja. Kirjan ovat kirjoittaneet Ed ja Chris Fron, jotka ovat saaneet mm. ADBA:n vuoden kasvattaja palkinnon. Kirjassa käsitellään paljon myös koiran hoitoa ylipäätänsä ja se sisältää erittäin paljon hyödyllistä tietoa koiranomistajalle. Kirjan hinta Suomeen tilattuna on $59 ja tilaus tehdään osoitteeseen Ed Faron, P.O. Box 262, Lenoir, NC 28645-0262, USA.

 
5. Maffei, Fredric; _Man Meets Bulldog_;

 
6. Maffei, Fredric; _Red Tina_; Winona, Minnesota; Apollo Books, 1985

 
7. Maffei, Fredric; _The Life of Humbug_; New York; Manor Books, Inc., 1979

 
8. Semencic, Carl; _Pit Bulls and other Tenacious Guard Dogs_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc., 1991

 
9. Semencic, Carl; _The World of Fighting Dogs_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc., 1984. Kirja käsittelee montaa eri koirarotua. Tässä kirjassa esiteltiin mm. amerikanbulldogi ensimmäistä kertaa yleisölle. Carl Semencic on omistanut suuren osan kirjasta amerikanpitbullterrieri-rodulle.

 
10. Stratton, Richard F.; _The Truth about the American Pit Bull Terrier_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc.,1991

 
11. Stratton, Richard F.; _This is the American Pit Bull Terrier_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc., 1976

 
12. Stratton, Richard F.; _The World of the American Pit Bull Terrier_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc.,1983

 
13. Stratton, Richard F.; _The Book of the American Pit Bull Terrier_; Neptune City, New Jersey; T.F.H. Publications, Inc.,1981

 
14. Brown, Wayne D.; _History of the Pit Bull Terrier_; Dallas, Texas; omakustannus, 1979

 
15. Stevens, Bob; _Dogs of Velvet and Steel_; 2200 Lynette Dr, Greensboro, NC 27403; omakustannus; 1981

 
16. Glass, Eugine; _The Sporting Bull Terrier_; Battle Creek, Michigan; omakustannus, 1910

 
17. Hanna, L. B.; _Memories of the Pit Bull Terrier and his Master_; 1926

 
18. Meeks, Jack; _Memoirs of the Pit_; Starke, Florida; omakustannus, 1974

 
19. Denlinger, Milo; _The Complete Pit Bull of Staffordshire Terrier_; Washington, D.C.; omakustannus, 1948

 
20. Hearne, Vicki; _Bandit, Dossier of a Dangerous Dog_;

 
3. Videonauhat. Amerikanpitbullterrieriaiheisia videonauhoja on paljon. Suuri osa näistä on eri kasvattajien kuvaamia nauhoituksia omista koiristaan ja nauhoituksessa esitellään yleensä - yllättäen - koiria. Nauhat ovat melkoisen tylsiä katseltavia, mutta auttavat ehkä vähän koiran valinnassa. Nauhat ovat yleensä amerikkalaiseen tapaan NTSC koodattuja, eli tarvitsevat katselua varten videonauhurin, joka pystyy näitä näyttämään. Joitakin koirankoulutusta käsitteleviä pitbull-aiheisia nauhoja myös löytyy. Paras tapa etsiä näitä nauhoja on katsoa lehtien ilmoituksia.

 
4. Internet. Nykyään pitbulleista löytyy erittäin paljon materiaalia internetistä. Hyvälle alulle pääsee lähtemällä surffaamaan SATHY ry.:n kotisivuilta, joiden osoite on http://www.sathy.fi. Sivuilta löytyy linkkisivu ja niistä hyvä vaihtoehto on APBT FAQ. Paljon pitbullfaktaa löytyy myös http://www.dogwatch.net sivuilta.

Internetissä surffaillessa kannattaa muistaa, että netistä löytyy myös paljon höpö-tietoa ja erittäin paljon huonoja kasvattajia. Jos etsii itselleen koiraa on suositeltavampaa tarttua puhelimeen ja rohkeasti soittaa vanhanaikainen puhelu suoraan kasvattajalle kuin ottaa pelkkä sähköpostiyhteys (joka tosin on helpompi). Sähköpostilla tuntuu saavan yhteyden vain keskinkertaisiin tai huonoihin pitti-kenneleihin.


12. Yhteystiedot. Tämän monisteen kirjoittajaan saa yhteyden soittamalla 045 636 0596, tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen pdunkel@nic.fi. Oppaan saa maksutta painetussa muodossa Suomen amerikkalaisperäisten työkoirarotujen harrastajayhdistys ry.:ltä.
    

    SATHY ry.:n kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.sathy.fi